Yhteensä sääntöjä onkin vähän enemmän.

Yksinkertaisesti sanottuna:

• Poliittinen "vasemmisto" haluaa enemmän julkista valtaa valtiolle eli pakkoja velvollisuuksien sijaan.
• Poliittinen "oikeisto" haluaa enemmän yksityistä valtaa kansalaisille eli velvollisuuksia pakkojen sijaan.

Ääripäihin vietyinä molemmat ajatelmat hajoavat, joten poliittinen vääntö on paikallaan. Toisesta syntyy hirmuhallitsijan paratiisi ja toisesta suuryritysten leikkikenttä.

Vastuu luonnosta, maanpuolustusvelvollisuus ja maininta oppivelvollisuudesta.

Global Gender Gap Index mittaa nimensä mukaan sukupuoliryhmien välisiä "kuiluja" maailmanlaajuisesti. Raportin osiossa "Gender equality vs. women’s empowerment" (sivu 72) kuitenkin todetaan näin:

"[...] the index rewards countries that reach the point where outcomes for women equal those for men, but it neither rewards nor penalizes cases in which women are outperforming men in particular indicators in some countries. Thus, a country that has higher enrolment for girls rather than boys in secondary school will score equal to a country where boys’ and girls’ enrolment is the same."

Toisin sanoen, indeksin mukaan yhteiskunta on tasa-arvoinen, jos naisilla menee ryhmänä paremmin kuin miehillä, mutta epätasa-arvoinen, jos miehillä menee ryhmänä paremmin kuin naisilla.

Mistä tämä ryhmäajattelu kumpuaa?

Eräs, osittain valtion omistama, teknologiayhtiö tavoittelee työntekijöiden sukupuolijakauman tasaamista vuoteen 2030 mennessä. Ylen juttu ja sen saama yleisöpalaute herättävät monia kysymyksiä.

Miten esitetty tavoite sopii yksilöllisyyden ajatukseen?

Millä laillisilla keinoilla yritys aikoo tavoitteen saavuttaa, kun naisten osuus tietoteknisen alan valmistuneista on vain reilu neljännes?

Kootut selitykset saamme aikanaan.

Esimerkiksi hallituksen samanpalkkaisuusohjelma vuosille 2020-2023 tavoitteli sukupuoliryhmien keskiarvoisten palkkaerojen kaventamista. Yhdeksi merkittävimmistä syistä tähän eroon mainitaan työalojen eriytyminen sukupuolen mukaan. Alojen eriytymisen taas oletetaan johtuvan epämääräisestä rakenteellisesta syrjinnästä, joka ilmenee työpaikkojen toimintakulttuureissa turvattomuutena, yleistyksinä ja häirintänä.

Jos syy alojen eriytymiseen perustuu kuitenkin yksilöiden omiin mielenkiinnonkohteisiin ja valintoihin, niin kyseessä on taistelu tuulimyllyjä vastaan. Keskittyminen lopputuloksiin johtaa harhaan, koska sama lopputulos voi johtua muistakin syistä kuin syrjinnästä.

Julkisen hallinnon toimielimien kokoonpanoissa.

Esimerkki: haetaan 5 jäsentä toimielimeen ja hakijoista 15 on tehtävään yhtä sopivia. Ilman kiintiöitä reiluin tapa valita jäsenet näistä sopivimmista hakijoista on arpomalla. Jokaisella hakijalla on näin ollen ~33% (5/15) todennäköisyys tulla valituksi.

Käyttämällä tasa-arvolain vaatimia kiintiöitä, tarina on toinen. Ensin on valittava jokaista avointa jäsenpaikkaa varten kaksi ehdokasta, sekä mies että nainen. Jos sopivista hakijoista 5 on miehiä ja 10 naisia, niin niiden todennäköisyys tulla valituksi, jotka sattuvat olemaan miehiä, on 100% (5/5) ja niiden todennäköisyys tulla valituksi, jotka sattuvat olemaan naisia, on vain 50% (5/10).

Hakijakiintiön jälkeen otetaan käyttöön varsinainen jäsenkiintiö. Sen mukaan 40% jäsenistä tulee olla miehiä tai naisia. Tämän kiintiön ongelma tulee esiin, jos hakijakiintiöstä huolimatta ei saatu kasaan yhtä monta mies- ja naisehdokasta. Näin on käynyt erityisesti pienissä kunnissa.

Tästä seuraa samanlainen epäyhdenvertainen tilanne. Eräiden hakijoiden todennäköisyys tulla valituksi on suurempi kuin toisten jostain epäoleellisesta ominaisuudesta johtuen.

Asia monimutkaistuu lisää, jos käytetään monia päällekkäisiä kiintiöitä. Sopivien ehdokkaiden löytäminen hankaloituu entisestään ja epäyhdenvertaisten valintatodennäköisyyksien hajonta kasvaa. Tällä hetkellä näin ei Suomessa tehdä, ainakaan lain mukaan, mutta myös päällekkäisten kiintiöiden ongelmat on hyvä tietää etukäteen.

• Maatalousyrittäjien työtapaturmat eivät mene tasan.
• Ammatillisen koulutuksen opiskelijat eivät mene tasan.
• Ylioppilastutkinnon suorittaneet eivät mene tasan.
• Yöpymisen sisältäneet matkat eivät mene tasan.
• Elävänä syntyneet eivät mene tasan.
• Avioituvuus ei mene tasan.
• Työnhakijat eivät mene tasan.
• Rikoksiin syyllistyneet eivät mene tasan.
• Köyhyys- tai syrjäytymisriski ei mene tasan.
• Äänestysprosentti ei mene tasan.
• Muuttoliike ei mene tasan (paitsi maastamuutto).
• Ulosottovelalliset eivät mene tasan.
• Velkajärjestelyt menevät melko tasan (viimeisen vuosikymmenen aikana).
• Koettu terveys menee melko tasan.
• Kuolleet menevät tasan (nykyään rauhan aikana).
• Lihavien osuus menee tasan.

Luonteenpiirre-erot ovat huomattavia. Tämä näkyy lapsuudesta asti esimerkiksi niin, että pojat ja tytöt leikkivät keskiarvoisesti erilaisilla leluilla. Sama löydös tehtiin myös apinoilla, joten kyse on luonnollisista eroista eikä kasvatuksellisista eroista.

Ero mielenkiinnon kohteissa ei katoa lapsuuden jälkeen. Ryhminä miehet ovat keskiarvoisesti enemmän kiinnostuneita asioista ja naiset ihmisistä. On myöskin huomattu, että mitä yhdenvertaisempi yhteiskunta on, sitä suurempia keskiarvoiset erot lopputuloksissa sukupuoliryhmien välillä ovat.

Ryhmien välisten keskiarvoisten luonnollisten erojen ei tarvitse olla suuria, jotta lopputulos näkyy tilastoissa. Kun nuori hakee opiskelupaikkaa ja myöhemmin työpaikkaa, niin päätös alojen välillä voi olla pienestä kiinni. Kansalaiset ovat kuitenkin yhtä tyytyväisiä ansiotyöhön, joten alojen eriytyminen ei vaikuta haittaavan, kun yksilöiltä kysytään.

Sukupuoliryhmien väliset keskiarvoiset erot eivät kerro yksilöiden välisistä eroista mitään, koska molemmissa ryhmissä on myös yksilöitä, jotka poikkeavat huomattavasti keskiarvosta.

Jo mainittu laillinen syrjintä sukupuolen perusteella tulisi poistaa. Käytännässä tasa-arvolain sisältö tulisi sulauttaa yhdenvertaisuuslakiin, jotta jatkossa vältyttäisiin yhdenvertaisuuden vastaisilta säännöiltä.

Muissa kielissä asia voi olla toisin. Esimerkiksi englanninkielessä sana sex viittaa kehoon ja gender yhteiskunnallisiin ja henkilökohtaisiin seikkoihin.

Jotta sukuun saadaan seuraavan sukupolven edustaja, kahden eri puolen, isän ja äidin, on yhdistyttävä. Sana on käytössä myös puhuttaessa muista eläinlajeista, joten siihen ei tule liittää mitään ihmisten erityispiirteitä.

Esimerkiksi muutkin nisäkäslajit lisääntyvät suvullisesti. Toisin sanoen uros tuottaa pieniä sukusoluja ja naaras tuottaa isoja sukusoluja. Uuden yksilön kehitys alkaa näiden solujen yhdistyttyä.

Tämä johtuu siitä, että elämän kehitys perustuu perimän muutoksiin. Täten myös sikiön sukupuolen kehityksessä voi tapahtua häiriöitä, jotka voivat johtaa jopa lisääntymiskyvyttömyyteen.

Jos ihmislajilla ei olisi kahta lisääntymiseen liittyvää sukupuolta, vaan yksilöt voisivat lisääntyä suvuttomasti, niin kenelläkään ei olisi myöskään sukupuolikokemuksia eikä kukaan voisi ilmentää sukupuoltaan. Lisääntymisestä voi toki olla yhä monta mieltä.

Asian voi havainnollistaa puhumalla muista kehon ominaisuuksista kuten pituudesta. Kehon pituus on mitattavissa, eikä se muutu yhteiskunnallisten tai henkilökohtaisten mielipiteiden perusteella. Ihmisellä voi kuitenkin olla pituuteen liittyvä pituuskokemus tai hän voi ilmentää pituutta käytöksellään kuten pukeutumisella. Nämä pituusliitännäiset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin pituus, eikä kehon pituus koostu niistä. Päinvastoin, tässäkin tapauksessa liitännäiset ovat olemassa epäsuorasti kehon takia.

Laitoksen julkaiseman tasa-arvosanaston sukupuoliosiossa kerrotaan ensin, että sukupuoli on sen kehollisuudesta huolimatta vain yksi osa moninaista käsitettä:

"Sukupuolella voidaan viitata myös esimerkiksi sukupuolen ruumiillisiin ulottuvuuksiin kuten anatomiaan, kromosomeihin tai hormoneihin (”biologinen sukupuoli”), naiseuden ja mieheyden sosiaalisiin merkityksiin ja sukupuolinormeihin (”sosiaalinen sukupuoli”) tai yksilön sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun. Sukupuoli on siten moninainen ja monitasoinen käsite."

Syntymässä määritelty sukupuoli -osiossa laitos suosittelee, että kehollisuutta ei pitäisi edes mainita puhuttaessa sukupuolesta, koska joku voi loukkaantua tästä tosiasiasta henkisesti:

"Ei ole suositeltavaa käyttää termejä, kuten 'oikea', 'alkuperäinen' tai 'biologinen' sukupuoli, koska ne voivat olla loukkaavia, vääriä tai harhaanjohtavia"

Setan sivuilta löytyy tietoa esimerkiksi sukupuolen moninaisuus käsitteestä, joka jälleen kytkee yhteen sukupuolen ja kaikki sukupuoliliitännäiset ilman todellisuuteen perustuvaa syytä. Ongelmaa havainnollistaa samalla sivulla mainittu itsemääräämisoikeus sukupuoleen. Tämä käsite ei avaudu moninaisen sukupuolimäärityksen perusteella, koska kukaan ei voi itse vain määräämällä muuttaa kehoaan tai yhteiskunnan muovaamia sukupuolirooleja ja -odotuksia.

Tosiasiallisen jaottelun perusteella juttu on kuitenkin selkeä. Jokaisella yksilöllä on itsemääräämisoikeus sukupuolensa ilmentämiseen, mutta ei sukupuoleen eikä edes muihin sukupuoliliitännäisiin. On hyvin kummallista, että järjestö, joka väittää keskittyvänsä sukupuoliasioihin, ei kykene puhumaan aiheesta aiheuttamatta ristiriitoja.

Järjestön poliittinen ohjelma sisältää seuraavat vaatimukset:

• Kaikkien sukupuoliristiriitaa kokevien tulee päästä hoitoihin, jotka muokkaavat kehoa kirurgisesti tai lääkkeellisesti, oman ilmoituksen perusteella lääketieteellisten tutkimusten tuloksista huolimatta.
• Nämä hoidot tulee rahoittaa täysin verovaroilla.
• Sukupuolikokemukseen liittyvät taudinmääritykset siirretään pois mielenterveyden sairausluokituksesta.

Vaatimukset ovat ristiriidassa yhdenvertaisuuden kanssa. Mikäli kuka tahansa voi saada ilmaisia kehonmuokkaustoimenpiteitä ilman lääketieteellistä syytä, kunhan ilmoittaa tarvitsevansa ne ristiriitaisen sukupuolikokemuksen takia, niin miksi ilmaisia kehonmuokkaustoimenpiteitä ei voisi saada myös muista ei-lääketieteellistä, mielivaltaisista syistä?

Käytännössä tämä vaatimuslista puhuukin ilmaisten kauneusleikkausten puolesta. Tosin osa kansalaisista, jotka haluavat tämän oikeuden itselleen, pakotetaan valehtelemaan sukupuolikokemuksistaan. Vaikka kiinnijäämisen pelkoa ei tämän ehdotuksen perusteella ole, niin kansalaisten kannustaminen epärehellisyyteen ei ole sivistyneeseen yhteiskuntaan sopivaa.

Johdonmukaisesti ajatellen, jotta kehonmuokkaustoimenpiteitä voi rahoittaa verovaroin, niihin tulee olla jokin tosiasiallinen, tutkittu lääketieteellinen syy kuten sairaus. Tämä on asian laita nykyään.

Lain mukaan valtionapukelpoisten nuorisoalan järjestöjen on edistettävä nuorten yhdenvertaisuutta.

Setan ja muiden nuorisojärjestöjen saamien valtionavustusten määrät löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.

Tällä hetkellä sitä käytetään esimerkiksi:

• Lailliseen syrjintään sukupuolen perusteella asepalveluksessa ja sukupuolikiintiöissä.
• Henkilötunnuksen määräytymiseen. Tämä tulee muuttumaan vuoteen 2027 mennessä.
• Etunimen myöntämiseen. Etunimen on lähtökohtaisesti oltava "sukupuolelle vakiintunut". Tässä viitataan sukupuoleen liittyvään yhteiskunnalliseen perinteeseen. Harkinnanvaraisuuden voisi poistaa aikuisilta, joten sukupuolimerkintää ei tarvitsisi tätä varten muuttaa.
• Työn vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa. Tässä viitataan kehollisiin eroihin.
• Wc-tilojen esteettömyydessä. Esteettömät wc-tilat ovat käytännössä aina yksilöllisiä, joten tällä säännöllä on vain teoreettinen vaikutus.
• Käräjäoikeuden lautamiesten valintaan. Lautamiesten tulee tasapuolisesti kuvastaa asuinalueen väestöä. Valinnan voisi toki tehdä myös sattumanvaraisesti, jotta mahdollisuus syrjinnälle katoaisi kokonaan.
• Äitiyslaissa. Lapsen äiti määräytyy synnytyksen eli sukupuolen perusteella.
• Isyyslaissa. Lapsen isä määräytyy ensisijaisesti avioliiton perusteella ja vasta toissijaisesti sukupuolen perusteella.
• Vakuutusten myöntämiseen. Tässä viitataan tilastollisiin eroihin, eli keskiarvoisiin kehollisiin ryhmäeroihin.
• Arvopaperien liikkeeseenlaskijoiden hallinto- ja ohjausjärjestelmissä. Asetus kannustaa ylläpitämään hallintoryhmän ikä, sukupuoli tai koulutus- ja ammattitaustojen monimuotoisuutta. Tällainen toiminta voi johtaa syrjintään yksilöiden välillä. Kyse ei kuitenkaan ole pakosta, joten tällä ei ole vaikutusta sukupuolimerkinnän kannalta.
• Pakollisessa henkilötarkastuksessa. Tarkastajan on oltava samaa sukupuolta tarkastettavan kanssa. Kyse on kehollisista eroista.
• Kansainvälistä suojelua hakevan tai tilapäistä suojelua saavan majoituksessa. Tässä otetaan huomioon majoitettavan ikä ja sukupuoli. Oletettavasti eri sukupuolta olevia ei majoiteta samoihin tiloihin, jolloin kyse on kehollisten erojen perusteella tehdystä päätöksestä.

Sukupuolella on merkitystä valitessa sopivia lääkkeitä ja annoskokoja. Potilas voidaan asettaa kuoleman vaaraan, jos näitä päätöksiä tehdään sukupuolen sijaan sukupuoliliitännäisten perusteella.

Sukupuoliryhmien keskiarvoisista nopeus-, voima- ja kestävyyseroista johtuen ei olisi reilua naisia kohtaan, jos miehet saisivat kilpailla samoissa sarjoissa. Tätäkin on kokeiltu ulkomailla ennustettavissa olevin seurauksin esimerkiksi uinnissa. Suomeenkin on rantautumassa sama ajattelutapa, vaikka ulkomailla ongelmaan on jo herätty.

Sukupuoliryhmien välillä on keskiarvoisia eroja, kuten tasa-arvo-osiossa mainitaan, jotka on otettava huomioon kun mietitään mistä tilastolliset erot johtuvat. Jos sukupuolimerkintää ei olisi, niin silloin nämä tilastolliset erotkin jäisivät huomaamatta. Joillekin tahoille tieto saattaa lisätä tuskaa, mutta todellisuuden häivyttäminen on epärehellistä.

Kansalaisilla on oikeus olla yksilöllisiä, joten mielivaltaisia etuja tai haittoja ei tule antaa näiden seikkojen takia. Se olisi syrjintää.

Tätä muutosta ajettiin osana transseksuaalin sukupuolen vahvistamislain uudistusta, jota puolsi myös hyväksytty kansalaisaloite.

Lakimuutosvaatimuksen vetonaula oli aikaisemman lain vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä. Se olikin ongelma, koska kansalaisia ei pidä pakottaa kehonmuokkaustoimenpiteisiin ilman tosiasiallista syytä, mutta tämä ei samalla suoraan oikeuttanut sukupuolimerkinnän ilmoitusluonteisuutta.

Marinin hallitus hyväksyi laajemman lakimuutoksen, vaikka suppeampi korjaus oli pöydällä alusta asti.

Vaarallisin historiallinen esimerkki turhien tietojen säilyttämisestä on kansallissosialistit, jotka käyttivät valloittamiensa maiden kansalaistietokantojen merkintöjä siirtääkseen ihmisiä tuhoamisleireille. Kyse ei ole edes siis siitä voiko oman valtionsa tuleviin päättäjiin luottaa, vaan voiko muiden valtioiden tuleviin päättäjiin luottaa.