Arvot
Yhteiskunnan rakenne, joka koostuu säännöistä ja järjestelmistä, perustuu siihen, mitä ihmiset arvostavat. Vanhat ja viisaat siirsivät arvonsa rakenteisiin, jotta ne kestäisivät aikaa. Kysymys kuuluu, onko aika jo ajanut näiden arvojen ohi? Lyhyt ja ytimekäs vastaus on ei, pidempi vastaus alla.
Puhe ryhmistä kompastuu mahdottomuuksiin. Yksilöitä olemme kaikki!#
Yksilöllisyys on nyky-yhteiskunnan kulmakivi. Oikeuslaitos olettaa, että yksilö on syytön kunnes toisin todistetaan. Koulutuslaitos kannustaa jokaista yksilöä löytämään osaamisalueensa ja kehittymään niissä kykyjensä mukaan. Demokratia, eli kansanvalta, perustuu yksilöiden vapauteen ja velvollisuuteen tuoda yhteiskunnan epäkohtia poliittiselle näyttämölle.
Miksi näin? Syy on selvä. Yksilö tekee päätöksiä ja kantaa tekojensa seuraukset. Yksilö kärsii, kun häntä kohdellaan kaltoin. Mikään muu ei kelpaa yhteiskunnan tärkeimmäksi arvoksi. Yksilöllisyydestä on pidettävä kiinni, koska sen vastakohta, ryhmäajattelu, on saanut sijaa monia kertoja vuosisatojen saatossa karmein seurauksin.
Tunnetuimmat esimerkit ryhmäajattelun seuraamuksista, joista kaksi on vieläkin voimissaan: Neuvostoliiton vainot, Natsisaksan keskitysleirit, Kiinan kommunistisen puolueen hirmuvalta ja Pohjois-Korean luokkajärjestelmä.
Ryhmien suosiminen
johtaa aina, saman tien, erilaiseen kohteluun yksilöiden välillä. Mikäli ryhmän määrittävä ominaisuus on valittu mielivaltaisesti, ilman mitään tosiasiallista syytä, niin se johtaa mielivaltaiseen erotteluun yksilöiden välillä eli syrjintään. Syrjitty yksilö uhrataan jonkin ryhmän hyväksi, vaikka ryhmä ei tee päätöksiä, kanna vastuuta tai kärsi.
Ryhmien jäsenet ovat yksilöitä eikä heitäkään pidä uhrata kenenkään muun hyväksi. Ryhmäajattelu taas ei yksilöistä välitä, vain ryhmällä on merkitystä, joten ajatusmalli on tässäkin tapauksessa kelvoton.
Ryhmäajattelu on vaarallisimmillaan, kun se muuttuu laiksi. Kaikki tiedostavat, että laiton syrjintä on haitallista ja sen tekijät tulisi saada oikeuteen. Laillisen syrjinnän ylläpitäjät voivat taasen hymyillä tietäen, että heille ei tule toiminnastaan mitään kurinpitoseuraamuksia. Esimerkkitapauksia laillisesta syrjinnästä löytyy valitettavasti myös Suomesta.
Näistä lisää tasa-arvo ja asepalvelus -osioissa.
Olkaamme yksilöiksi!
Oman edun tavoittelu valheen voimalla on tuhoisaa, mutta rehellisyys rakentaa.#
Valheita on isoja ja pieniä, vakavia ja harmittomia. Valkoiset valheet eivät venettä kaada ja helpottavat joskus sosiaalista kanssakäymistä. Valheet kuitenkin vääristävät todellisuutta, joten niiden perusteella tehdyt päätökset epäonnistuvat suuremmalla todennäköisyydellä. Jos todellisuuden vääristely jatkuu jatkumistaan, niin paljon aikaa ja vaivaa menee hukkaan. Elämiä menee pilalle.
Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, kuten politiikassa, elinkeinoelämässä, ja koulutuksessa, on erittäin tärkeää, että vaadimme rehellisyyttä myös muilta kuin ministereiltä.
Se on heidän perustuslaillinen työvaatimuksensa. Moni ministeri onkin joutunut luottamuksen puutteen takia eroamaan.
Vaikeimmatkin ongelmat ratkeavat, kun niistä keskustellaan avoimesti ilman vääristelyä ja piilottelua.
Vastaavasti epärehellisyys luo pohjan korruptiolle. Jos vallanpitäjät onnistuvat piilottamaan itsekkäät toimensa kansalaisilta, niin koko yhteiskuntaa ylläpitävä luottamus on vaarassa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: korruptio yleistyy vauhdilla. Myös valikoitu totuus riittää aiheuttamaan vakavia ongelmia, kun se johtaa keskustelun kärjistymiseen
Esimerkiksi käy Yhdysvaltojen kahtia jakautunut mediakenttä, johon kansan luottamus on romahtanut.
ja äärimmäisiin päätöksiin.
Tässäkin asiassa Yhdysvallat näyttää esimerkkiä. Paikallinen aborttilainsäädäntö sahaa kahden ääripään välillä. Raskauden keskeytyksestä on yritetty tehdä käytännössä mahdotonta, kun monissa osavaltioissa se on mahdollista jopa viimeiselle raskauskuukaudelle asti!
Aborttikysymykseen on sivistynyt vastaus 🎞️
Henkilökohtaisella tasolla oppiminen ja ymmärrys alkavat tietämättömyyden myöntämisestä. Tulee siis olla rehellinen muille ja erityisesti itselleen. Tämä on velvollisuutemme!
Rauhanomainen yhteiselo ei onnistu mielivaltaisesti. Tosiasiallisuus yhdistää.#
Miten meidän tulisi toimia yhdessä nyt, jotta voimme toimia yhteisymmärryksessä myös tulevaisuudessa? Tähän kysymykseen vastataksemme, tulee löytää jokin kaikkien ajattelua ja toimintaa yhdistävä tekijä.
Ennen vanhaan yliluonnolliseen tietoon perustuvat uskomukset toivat ihmiset yhteen perinteen voimalla. Nykypäivänä tämä toimintamalli ei enää käy, koska kansalaisten uskomukset voivat olla keskenään ristiriidassa. Mikäli ristiriitaiset uskomukset pääsevät vaikuttamaan politiikkaan, eli yhteiseen päätöksentekoon yhteisten voimavarojen käytöstä, niin syntyy epäsopu, jota ei voi korjata ilman toisen osapuolen täydellistä poistamista keskustelusta. Tämä ei ole sivistyneeseen yhteiskuntaan sopiva vastaus.
Vastauksen on perustuttava tosiasioihin, eli luonnolliseen tietoon jonka todenperäisyyden voi todentaa tutkimalla. Tieteellinen menetelmä tuottaa tosiasioita,
Menetelmä on helpointa selittää kuvana:
Seuraavaksi muiden tutkijoiden pitää toistaa samat kokeet monia kertoja, jotta tuloksiin voidaan lopullisesti luottaa.
Menetelmän hyödyllisyys perustuu kokeiden toistuvuuteen ja tiedon kertymiseen. Käytännössä tämä onkin vain muodollinen mukaelma oppimisesta, jota ihmiskunta on tehnyt aikojen alusta asti.
mutta kaikista asioista ei ole mahdollista saada varmaa tutkimustietoa.
Esimerkiksi, talous on iso kokonaisuus, johon liittyy paljon tuntemattomia muuttujia, joten siitä ei voi kehittää kaiken kattavia ennusteita, paljosta tutkimuksesta huolimatta. Talouspolitiikkaa on siis pakko tehdä osittain "mututuntumalta".
Täten myös luonnollisiin tietoon perustuvassa päättelyssä on lopulta nojauduttava uskomuksiin siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ero yliluonnolliseen tietoon on se, että luonnollisen väittämän todenperäisyys tulee ilmi viimeistään ajan kanssa, joten jälkiviisastelusta voidaan oppia seuraavaa yritystä varten.
Yksi meitä kaikkia yhdistävä, jatkuvan tutkimuksen alainen ominaisuus on ihmiskeho. Se on luonnollinen kone, joka ylläpitää elämämme mahdollisuuksia, mutta asettaa myös rajoituksia. Jotta voimme rakentaa yhteistä tulevaisuutta, meidän tulee ymmärtää, miten keho ja aivot toimivat ja välttää tiedon puutteeseen tai väärinymmärryksiin perustuvia johtopäätöksiä.
Tunteet ohjailevat meitä monin tavoin, koska kehon rakenteet kehittyivät pitämään meidät elossa jo ennen tietoisuuden syntyä.
Muut eläinlajit ovat varsin päteviä selviytymään rajoittuneesta tai puuttuvasta tietoisuudesta huolimatta.
Valitettavasti keho toimii tässä mielessä vanhentuneen tiedon perusteella.
Emme elä enää vaarallisessa luonnon tilassa, jossa energian varastoinnista on paljon hyötyä, vaan turvallisessa ja teknologisessa ympäristössä, jossa ruokaa on saatavilla koko ajan. Makean, suolaisen ja rasvaisen ruoan himo ei ole enää tarpeellinen, mutta se on kuitenkin riesanamme.
Tiedostamaton toiminta voi johtaa haitallisiin seuraamuksiin kuten riippuvuuksiin.
Vakavat riippuvuudet voivat liittyä tavanomaisten alkoholin, huumausaineiden ja tupakan lisäksi myös viihteeseen tai ihmissuhteisiin.
Tunteiden hallinta on vaativa taito, eikä sitä kaikille valitettavasti opeteta.
Olemme myös synnynnäisesti erilaisia. Tämä näkyy luonteenpiirteissä
Psykologien suosima ”viiden suuren” malli määrittää seuraavat piirteet: avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus, tunnollisuus, ulospäin suuntautuneisuus ja neuroottisuus. Ne ovat tutkitusti periytyviä ja pätevät laajalti ympäri maailman.
ja älykkyysosamäärässä.
Korkea älykkyysosamäärä on vahva ennusmerkki menestymisestä elämässä, mutta myös perhetaustalla ja koulutuksella on merkitystä.
Kehon lisäksi ympäristö vaikuttaa näihin seikkoihin, joten kasvatus ja sattumakin ovat tärkeitä lopputulosten kannalta.
Näiden tietojen pohjalta on selvää, että vastauksen on otettava huomioon maailman monimutkaisuus ja yksilöiden erilaisuus. Ero yhteiselon kannalta hyödyllisen ja haitallisen toiminnan välillä on vain yksi pieni päätös, joten yhteiskunnan rakenteiden tulisi kasvattaa ja kannustaa yksilöitä osallistumaan rakentavalla tavalla. Näin pääsemme elämässä eteenpäin ilman, että kenellekään jää syitä tuhoisaan toimintaan.
Lopuksi
On tärkeää huomata, että nämä kolme arvoa tasapainottavat toisiaan. Aatteellisen toimijan tunnistaa usein siitä, että hän painottaa yhtä arvoa muiden kustannuksella. Tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Nyt katse kohti sääntöjä.